VA-3
Valmistaja: De Havilland, Englanti.
Sodan jälkeen ei Suomessa ollut perushankintamäärärahoja uuden lentokonekaluston hankintaan. Taloutta rasittivat mm. sotakorvaukset. Ilmavoimilla oli käytössään kirjava joukko sodasta ehjänä säilyneitä koneita, jonka tulevaisuudesta ei ollut varmuutta, johtuen rauhansopimuksen rajoitukset, jossa määriteltiin yläraja käytössä oleville koneille ja mahdollisia seuraamuksia olivat joko luovutus Neuvostoliittoon tai koneiden romutus, joista jälkimmäinen toteutuikin harmittavan monen koneen kohdalla.
Hankinta lähti liikkeelle vuonna 1950 kun Valmetin lentokonetehtaan insinöörejä kävi Englannissa. Toinen vaihtoehto oli Gloster Meteor T.7. Lisenssivalmistusta (30 kpl Tampereella) kaavailtiin myös, mutta ajateltiin, että moottorin kanssa tulee ongelmia, vaikka se Linnavuoressa olisikin todennäköisesti onnistunut. Vierailun jälkeen seurasi hankinta-asiassa tauko, mutta heinäkuussa 1952 päätettiin hankkia 6 konetta. VA-1, VA-2 ja VA-3 saapuivat Poriin 24.01.1953 ja loput 15. syyskuuta 1953.
Ensimmäiset käyttäjät olivat 1. Lennoston HävLv 11 ja HävLv 13. Lentotoiminta alkoi varovaisesti, ja suunniteltua lento-ohjelmaa jouduttiin supistamaan. Porin öljysorapintaisen kentän irtokivet aiheuttivat ongelmia, varaosia oli niukasti saatavilla ja tekninen koulutus oli suppeaa. Renkaat rikkoutuivat helposti ja sähkön riittävyys aiheutti ongelmia. Mekaanikkoja oli 1,5 mekaanikkoa/kone. Ensimmäisenä vuotena toteutui vain 409 lentotuntia, vuonna 1954 jo 782. Talvina 1954 ja 1955 oli 2 konetta 3. Lennostolla Utissa. VA-6 ja VA-5 olivat pitkään korjattavina ja VA-1 tuhoutui 03.12.1955 ohjaajan menehtyessä. Kun vuonna 1956 Luonetjärvelle saatiin asfalttipäällyste, siirrettiin koneet 1. Lennostolle. Vuosina 1957 ja 1958 muutama kone oli edelleen Porissa. Viimeinen lento tapahtui 02.02.1965. Koneilla lennettiin kaikkiaan yhteensä 5 137 h. Käytössä ilmavoimilla 6 kpl vuosina 1954-1965. Tunnukset VA-1 - VA-6.
Tekniset tiedot: