Valmistaja De Havilland, Englanti.

D.H. 115 V T kehitettiin D.H. 113-yöhävittäjän pohjalta vuonna 1950 ilman valtion rahoitusta. Yöhävittäjävarustus poistettiin ja koneeseen lisättiin kaksoisohjaimet ja runkoa levennettiin tuomalla kuomun alareunaa alas. Aseistus pysyin ennallaan, nokkalaskutelinettä vahvistettiin hiukan. Koulutusversio osoittautui hävittäjäversiota nopeammaksi johtuen rungon onnistuneesta muotoilusta. Prototyyppi G-5-7 esiteltiin Farnboroughissa syksyllä 1950 ja ensilento tapahtui 15.11.1950. RAF mieltyi huhtikuussa 1951 päättyneiden koelentojen perusteella koneeseen ja helmikuussa 1952 kone valittiin jatkokoulutuskoneeksi tyyppimerkinnällä T.Mk.11. Toimitukset alkoivat helmikuussa 1952. Heittoistuinten asennus koneisiin alkoi maaliskuussa1954. RAF:n käytössä oli 528 konetta ja tuotannon päättyessä vuonna 1958, oli vientiin tehty 232 konetta. Konetyyppiä käytettiin 24 maan ilmavoimissa ja konetta valmistettiin myös lisenssillä Sveitsissä, Intiassa ja Australiassa yhteensä noin 390 kpl. Viimeinen konetyypin käyttäjämaa oli Sveitsi, joka luopui koneista vuonna 1990.

Suomeen koneen hankinta tuli ajankohtaiseksi pian VA-kaluston saapumisen jälkeen. Vaihtoehtona oli MiG-15, jota koelennettiin kesällä 1954. Lyhyen koelennon jälkeen MiG lähes pakkoostatettiin Suomelle, mutta sitä pidettiin suoritusarvoylivoimaisuudesta huolimatta sopimattomampana ja kalliimpana. 23.03.1955 tilattiin neljä Vampire Trainer -konetta. Koneet tilattiin ilman heittoistuimia ja ne asennettiin vasta myöhemmin. VT-1 oli käytetty esittelykone. Loput kolme kiersivät Ceylonin kautta, jonka ilmavoimien komentaja piti saapuneita koneita liian vaativina ja koneet toimitettiin edelleen Englannin kautta Suomeen. Kesäkuussa 1955 saatiin lisää rahaa ja 01.08.1955 tilattiin vielä viisi konetta, varaosia ja 10 heittoistuinta. VT-1 ja VT-2 vastaanotettiin Hatfieldissä 11.07.1955 ja siirtolento Suomeen tapahtui 15.07.1955. VT-3 ja VT-4 saapuivat elokuun 13. 1955, VT-5 ja VT-6 19.01.1956 ja VT- 7 - VT-9 14.03.1956.

Koneen käyttäjiä olivat 1. ja 2. Lennosto, joiden nimet muuttuivat vuoden 1957 alusta Hämeen ja Satakunnan Lennostoiksi. Ensimmäinen käyttäjä oli 2. Lennosto Porissa ja syksyllä 1956 koneita alettiin luovuttaa 1. Lennostolle Luonetjärvelle ja kaikki koneet oli siirretty vuoteen 1958 mennessä. Luonetjärvellä konetta käytettiin koulutustoiminnan ohella kuvauskokeiluissa hävittäjäkameravarustuksella ja radioaktiivisuuden näytteenotossa (VT-8). Uudet koneet toivat helpotusta VA-konepulaan. Aloitusvuonna VT-koneilla lennettiin vain 162 tuntia, mutta seuraavana jo 1 340. Vuosittainen lentomäärä ylitti 1 000 tuntia ja vuonna 1962 koneen käyttöä alettiin vähentää. Viimeisen lennon Suomen ilmavoimissa lensi eversti Aimo Huhtala VT-8:lla 15.07.1965 ja yhteensä VT-koneilla lennettiin 9 335 tuntia. VT-koneita vaivasivat samat ongelmat kuin VA-koneitakin; rakenne oli kovilla ja hydrauliikassa esiintyi vikoja. 500 h perushuollot hoiti Valmet Oy Kuorevesi ja moottoreita huollettiin/korjattiin Linnavuoressa. Yhtään lentäjää ei kuollut, mutta laskuvarjolla jouduttiin pelastautumaan kerran, kun VA-2 ja VT-4 törmäsivät 29.07.1958 partiolentoharjoituksessa. VT-koneen ohjaaja yliluutnantti Olavi Halminen suoritti tällöin ensimmäisen onnistuneen pelastautumisen heittoistuimella. Ilmavoimilla oli käytössä 9 kappaletta vuosina 1956 - 1968. Tunnukset VT-1 - VT-9.

Tekniset tiedot:

• Kone oli sekarakenteinen kaksipaikkainen suihkuharjoituskone. Rungon nokka oli vaneri/balsa-kuorirakennetta ja muut osat duralirakennetta.
• Moottori: radiaaliahtimella varustettu D.H. Goblin 35 -suihkumoottori.
• Aseistus: neljä 20 mm:n Hispano Mk. 5 -tykkiä, tavallisesti vain kaksi asennettuna. Siivissä ripustimet kahdeksalle 11,3 kg:n raketille, 22,7 kg:n pommille tai kahdelle 227 kg:n pommille.
• Kärkiväli: 11,6 m
• Pituus: 10,33 m
• Korkeus: 1,85 m
• Siipipinta-ala: 24,3 m2
• Tyhjäpaino: 3 340 kg
• Lentopaino: 5 060 kg, lisäsäiliöllä 5 860 kg
• Suurin nopeus merenpinnassa: 866 km/h, 6 000 metrissä 885 km/h
• Nousuaika 6 000 metriin: noin 6 min
• Lakikorkeus: 12 000 m
• Lentomatka: 1 370 km, lisäsäiliöllä 1 880 km