Valmistaja: Folland, Englanti.

W.E.W. Petter aloitti vuonna 1951 kevyen torjuntahävittäjän suunnittelun. Ensimmäisessä prototyypissä FO.139 Midgessä oli alitehoinen moottori. Se lensi ensilentonsa 11.08.1954. Uudella moottorilla varustettu prototyyppi lensi ensilentonsa 18.07.1955 ja se tuhoutui 31.07.1956 korkeusvakaimen irrottua. RAF:n hävittäjäksi valittiin Hawker Hunter, joten Gnatia ei tilattu palveluskäyttöön. Sen sijaan Suomi tilasi 12 (10 hävittäjä- ja kaksi valokuvaustiedusteluversiota), Intia 40 ja Jugoslavia kaksi konetta. Kone oli halpa vientituote, eikä se ollut suorituskyvyltään NATO:n koneita uhkaava, joten RAF otti koneen käyttöönainoastaan 2-paikkaisena jatkokoulutushävittäjänä, kun Folland liitettiin Hawker Siddeley -yhtymään vuonna 1959, jolloin Gnat Trainer valmistui. Konetta valmistettiin 105 kappaletta ja se oli käytössä 1980-luvulle saakka. 1970-luvulla myös kuuluisa RAF:n Red Arrows -taitolentoryhmä käytti tätä konetta. Kone pääsi sotatoimiin vuosina 1965 ja 1971 Intian ja Pakistanin välisessä sodassa. Intia rakensi konetta nimellä Hindustan Aeronautics Ajeet vuoteen 1974 mennessä 215 kappaletta. Ajeetista rakennettiin myös parannettu versio nimellä HAL Ajeet, jota tehtiin 80 kappaletta. Koneet olivat käytössä Intiassa vuoteen 1991 saakka.

17.10.1956 Suomi tilasi 12 konetta. Koneen valmistuminen viivästyi ja projekti oli pahasti keskeneräinen, kun sovittujen toimitusten olisi pitänyt alkaa. Elo-syyskuussa 1957 kaksi ohjaaja ja 15 teknikkoa lähetettiin Englantiin turhaan. Valmistuksen keskeneräisyys paljastui. Kompensaationa tarjottiin Orpheus 700 -moottorin vaihtoa uudempaan ja tehokkaampaan 701-malliin ilman lisämaksua. Alkuperäisellä moottorilla ei saavutettu arvoja ja sammui usein ilmassa. Ehdotettiin toimitusta keskeneräisinä ja tehdas tekisi modifikaatioita jälkikäteen. Tähän ei suostuttu. GN-101:n ensilento (8. sarjakone) tapahtui 11.02.1958 ja GN-102:n 10.05.1958. Tyyppikoulutus ja takaiskut alkoivat välittömästi koneiden saavuttua. Kaksi ensimmäistä Gnatia saapui Suomeen 30.07.1958. GN-103, GN-104 ja GN-105 saapuivat 07.07.1959, GN-106, GN-107 ja BN-108 22.07.1959, GN-109, GN-110, GN-111 10.02.1960 ja GN-12 ja GN-113 15.10.1960. Tyyppikoulutus annettiin kaikkiaan 88 lentäjälle.

Koneista kymmenen oli hävittäjäversioita (GN-101 - GN-110) ja kaksi valokuvaustiedusteluversioita (GN-112 ja GN-113), jotka toimitettiin lokakuussa 1960. Koneella saavutettiin Suomessa ensimmäisen kerran äänennopeus 31.07.1961 Luonetjärvellä. Lentäjänä toimi majuri Lauri Pekuri. GN-102 tuhoutui elokuussa 1958 koneen korkeusperäsimen ohjausjärjestelmän valmistusvian vuoksi ja konetyyppi (GN-101) määrättiin lentokieltoon puoleksi vuodeksi. Seuraavan kerran koneella lennettiin vasta 22.01.1959, jolloin ohjaajana oli englantilainen koelentäjä. Seuraavat koneet saatiin vasta heinäkuussa 1959. Tuhoutuneen koneen tilalle vaadittiin uutta, mutta tehdas toimitti uuden koneen tuhoutuneen tilalle 9 miljoonan markan alennuksella. Kone sai tunnuksen GN-111. Kone osoittautui palveluskäytössä melko ongelmalliseksi ja kun ongelmat saivat lehdistössä laajaa huomiota, luovuttiin suunnitellusta Valmetin lisenssivalmistuksesta . Tyyppi palveli Hämeen Lennostossa HävLLV 11:ssä Luonetjärvellä. Kone osoittautui lento-ominaisuuksiltaan ketteräksi ja suorituskykyiseksi, mutta sen lentokykyisenä pitäminen osoittautui ongelmalliseksi, johtuen myös varaosatoimitusten hitaudesta. GN-109 tuhoutui ja lentäjä E.Sirola menehtyi 08 10.04.1964. 06.09.1968 ohjaaja pelastautui hyppäämällä GN-111:n tuhoutuessa. Radalta ja rullaustieltä suistumisia tapahtui paljon ja koneista oli vain 30-40% käytössä kerralla. Koneissa esiintyi myös paljon vikoja ja korjattavaa ja huollettavaa riitti. Varaosatoimitukset huononivat entisestään, kun Folland liitettiin osaksi Hawker Siddeley-konsernia. Huoltoa ja korjausta vaikeutti myös se, että koneet alkoivat olla yksilöllisä. Poisto käytöstä alkoi 70-luvun alussa 600 h peruskorjausjakson täytyttyä. Viimeinen Gnat poistettiin palveluskäytöstä, kun Hämeen Lennosto vuonna 1972 muutti Rovaniemelle ja otti käyttöönsä Drakenit. Viimeinen lento lennettiin 24.10.1972 GN-101:llä, lentäjänä kapteeni J.Gullstén. Kun koneet oli Suomessa poistettu käytöstä, olivat Intialaiset kiinnostuneita varaosista, mutta kauppoja ei koskaan kuitenkaan syntynyt Intian tarjoaman lähes romua vastaavan hinnan vuoksi. Ilmavoimilla oli käytössä 13 kappaletta vuosina 1958 - 1972. Tunnukset olivat GN-101 - GN-113.

GN-101 ja GN-104 ovat Keski-Suomen ilmailumuseossa, GN-103 on Kaakkois-Suomen ilmailumuseossa Lappeenrannassa (siirretty 01.06.2009 Hallista, jossa oli muistomerkkinä), GN-105 (varastoitu) ja GN-106 ovat Suomen ilmailumuseossa Vantaalla, GN-107 on Karhulan ilmailukerhon lentomuseossa (saatiin Keski-Suomen ilmailumuseolta syksyllä 1993), GN-112 on Vesivehmaalla, GN-110 on muistomerkkinä Rovaniemellä ja GN-113 on Malmilla yksityisomistuksessa.

Tekniset tiedot:

• Kone on yksipaikkainen metallirakenteinen torjuntahävittäjä.
• Moottori: aksiaaliahtimella varustettu Bristol Siddeley (Rolls Royce) Oprheus 701 B.Or.2 -suihkuturbiinimoottori, teho 2 135 kp.
• Aseistus: 2 kpl 30 mm:n Aden-tykkiä ilmanottoaukkojen ulkosivussa ja siiven alla kaseteissa 12 - 18 kappaletta Hispano HSS-R 80 mm:n raketteja tai 2 kappaletta 225 kg:n pommia.
• Valokuvaustiedusteluversioissa oli nokassa Vinten-kamerat.
• Kärkiväli: 6,75 m
• Pituus: 9,15 m
• Korkeus: 3,3 m
• Siipipinta-ala: 12,7 m2
• Nopeus: 1 040 km/h (Mach 0,98 40 000 jalan korkeudessa), matkanopeus 650 km/h
• Nousuaika: 12 000 metriin 5 min
• Tyhjäpaino: 2 331 kg
• Lentopaino: 3 950 kg ulkoisella maksimikuormalla
• Lakikorkeus: 14 600 m
• Toiminta-aika lisätankeilla: 2 h 10 min
• Lentoonlähtömatka: 270 m