Valmistaja: Potez Air Fouga, Tolouse, Ranska ja Valmet Oy, Tampere ja Kuorevesi, Suomi.

Koneen suunnittelu alkoi 1949 ja tavoitteena oli luoda taloudellinen harjoituskone. Tyypin kehittämisen perusehtona oli täysin uudentyyppinen moottori; kevyt ja pienitehoinen suihkumoottori. Moottoriongelma ratkesi 1950-luvun alussa ja koneen prototyyppi valmistui Potez Air Fougan tehtaalta ja prototyypin ensilento tapahtuin23.07.1952. Koneen sarjatuotanto alkoi vuonna 1956 ja sitä on pidetty yhtenä kaikkein menestyksekkäimpänä suihkuharjoituskoneena, joka on ollut käytössä ainakin 14 maan ilmavoimissa. Lisenssillä konetta valmistettiin Suomessa, Saksassa ja Israelissa.

Suomeen tilattiin lokakuussa 1958 8 konetta ja 22 koneen lisenssisarja Valmetilta. Syyskuussa 1959 tilattiin Ranskasta 10 lisäkonetta. Myöhemmät tilaukset menivät Valmetille, joka rakensi kaikkiaan 62 Fougaa vuosien 1958 - 1967 välillä. Kolme ensimmäistä konetta saapui Ranskasta 19.12.1958. Huhtikuussa 1960 valmistui koelentovaiheeseen ensimmäinen Suomessa koottu kone (FM-21). Viimeinen Suomessa valmistettu Fouga valmistui kesäkuussa 1967. Ensimmäiset koneet sijoitettiin vuoden 1959 alussa Satakunnan Lennoston Hävittäjälaivue 13:lle. Seuraava käyttäjä oli Hävittäjälentolaivue 31 Utissa ja myöhemmin koneet olivat käytössä kaikissa lennostoissa. Kun Kauhavan lentokenttä sai kestopäällystyksen, alkoi lentokoulutus suihkukauteen siellä. Vuonna 1965 sai lentoupseerikurssi n:o 36 ensimmäisenä koulutuksen alusta alkaen FM-koneilla. Fougat lensivät ilmavoimissa yhteensä 269 172 tuntia. Ensimmäinen ehjänä poistettu Fouga oli FM-5, joka lensi viimeisen lentonsa 11.01.1977. Fougien laajamittaisempi poisto alkoi vaiheittain vuodesta 1980 lähtien, kun uudet Hawk-harjoituskoneet saapuivat. Fougan viimeinen käyttäjä oli Tiedustelulentolaivue, joka suoritti tyypin viimeisen lennon (FM-45, lentäjänä kenraalimajuri Pertti Jokinen) Luonetjärvellä 19.12.1988, eli tasan 30 vuotta siitä, kun ensimmäinen Fouga laskeutui Poriin. Ilmavoimien käytössä 80 kappaletta vuosina 1958 - 1988. Tunnukset olivat FM-1 - FM-18 ja FM-21 - FM-82.

Lento-onnettomuuksissa tuhoutui 19 konetta ja kaksi vaurioitui korjauskelottomiksi. 22 henkilöä kuoli onnettomuuksiisa. 24 konetta murskattiin ja sulatettiin. Museoihin päätyi neljä Konetta FM-42 (Suomen ilmailumuseo, Vantaa), FM-43 (Karhulan ilmailukerhon lentomuseo, Kymi), FM-45(Keski-Suomen ilmailumuseo, Tikkakoski) ja FM-71 (Vesivehmaa). Muistomerkeiksi Kauhavalle päätyivät FM-21 ja FM-82. FM-67-koneen nokkaosa on Kauhavalla takarungon päädyttyä myyntiin. FM-14 päätyi Keski-Suomen ilmailumuseon kautta Poriin Museolentokerho ry:lle. Eri ammattioppilaitoksiin päätyi neljä konetta, FM-4 ja FM-50 (Porin Tekniikkaopisto), FM-16 (Mäntän seudun koulutuskeskus) sekä FM-12 (Savon Ammatti - ja aikuisopisto Rissalassa, missä on myös koneen FM-33 nokkaosa). Yhdysvaltoihin myytiin tarjousten perusteella 19 ja Suomeen 4 konetta (FM-37, FM-38, FM-51 ja FM-78): Näistä FM-38 päätyi Yhdysvaltoihin ja FM-37(OH-FMA, Pori) ja FM-51 (OH-FMM, Kuopio) ovat edelleen lentokuntoisia.

Tekniset tiedot:

• Kone on kaksipaikkainen metallirakenteinen keskitasoinen suihkuharjoituskone.
• Moottori: kaksi Turbomeca Marbore II F 3 -suihkumoottoria, työntövoima 400 kp/moottori.
• Aseistus: nokkaan voitiin asentaa kaksi 7,5 mm:n MAC 52 -konekivääriä, siipiripustimiin neljä 120 mm:n T-10- tai ½ T-10-rakettia tai rakettikasetti, jossa yhteensä 12 kpl 68 mm:n raketteja. Ripustimiin voitiin kiinnittää myös kaks 50 kg:n pommia.
• Kärkiväli: 12,15 m
• Pituus: 10,05 m
• Korkeus: 2,3 m
• Siipipinta-ala: 17,3 m2
• Tyhjäpaino: 2 140 kg
• Lentopaino: 3 120 kg
• Suurin nopeus kärkisäiliöllä: 650 km/h
• Nousuaika 6 00 metriin: 11 min 30 s
• Lakikorkeus: 10 500 m, palveluskäytössä yläraja 7 500 m
• Lentomatka: 1 000 km