Valmistaja: Aero Vodochody AS , Tshekkoslovakia.

Neuvostoliitossa alettiin vuonna 1946 kehittää nuolisiipistä suihkuhävittäjää Mikojan ja Gurevitsh -suunnittelutoimiston toimesta. Suunnitelmat perustuivat saksalaisten sota-aikana saamiin tutkimustuloksiin ja Saksasta Neuvostoliittoon siirrettyjen suunnittelijoiden tietoihin. Moottorina toimi lisenssivalmisteinen Rolls-Royce Nene. Prototyypin ensilento oli tiettävästi 02.07.1947, mutta kone tuhoutui pian tämän jälkeen. Parannetun prototyypin seuraava lento tapahtui 30.12.1947 ja pian tämän jälkeen tyyppi hyväksyttiin sarjatuotantoon ja Neuvostoliiton ilmavoimat sai koneita vuoden 1948 loppupuolella. Suurta huomiota konetyyppi sai Korean sodassa, jossa sen suorituskyky oli suuri yllätys länsimaille. Taitamattomissa kiinalaiskäsissä koneen ominaisuuksia ei kuitenkaan osattu hyödyntää, ja niinpä amerikkalaiset pudottivat omilla F-86 Sabre -hävittäjillään alas kymmenen MiG:ä yhtä Sabrea kohden.

Kaksipaikkainen koulukoneversio UTI lensi ensilentonsa vuonna 1949 ja siitä tuli erittäin suosittu ja pitkäikäinen harjoituskone. Sitä valmistettiin myös Puolassa LIM-3-, Tshekkoslovakiassa CS. 102 - ja Kiinassa Shenyang FT-2- ja JJ-2- tyyppimerkinnöillä. Koneita rakennettiin kaikkiaan noin 7 500 kappaletta. Vielä vuonna 1989 tyyppi palveli 25 maan ilmavoimissa.

Suomi tilasi tammikuussa 1962 neljä MiG-15UTI-konetta ja ne saapuivat Rissalaan 10.11.1962. Koneet olivat Tshekkoslovakialaista valmistetta ja niiden käyttötarkoitukseksi kaavailtiin välityyppiä siirryttäessä Fouga Magisterista MiG-21:n ohjaimiin. Tähän tarkoitukseen kone ei ollut sopiva johtuen Mig-21:n eri luokkaa olevista ominaisuuksista ja suorituskyvystä. Tästä johtuen koneilla lennettiin melko vähän, vaikka sen lento-ominaisuuksia pidettiinkin hyvinä. Koneet palvelivat Rissalassa Hävittäjälentolaivue 31:n 3. lentueessa ja 1970-luvulla ajoittain Koelentueella Hallissa. Peruskorjaus tehtiin Neuvostoliitossa ja muut huollot laivueessa . Tyypin viimeinen lento (Ari Piippo) tapahtui MU-4:llä Rissalasta Luonetjärvelle 07.02.1977. Suomen ilmavoimilla oli käytössä 4 kpl vuosina 1962 - 1977. Tunnukset MU-1 - MU-4.

Yksi kone (Mu-3) tuhoutui lento-onnettomuudessa. MU-1 on Hallinportin ilmailumuseossa Jämsässä, MU-2 Vesivehmaalla ja MU-4 Keski-Suomen ilmailumuseossa Tikkakoskella.

Tekniset tiedot:

• Kone on kaksipaikkainen metallirakenteinen suihkuharjoituskone.
• Moottori: radiaaliahtimella varustettu suora Klimov RD-45FA -suihkumoottori, työntövoima 2 270kp.
• Aseistus: rungon alla yksi 12,7 mm:n UBK-Je 12,7-konekivääri tai yksi NS-23 23 mm:n tykki.
• Kärkiväli: 10,08 m
• Pituus: 10,04 m
• Korkeus: 3,40 m
• Siipipinta-ala: 20,6 m2
• Tyhjäpaino: 3 340 kg
• Lentopaino: 4 850 kg;
• Suurin nopeus 3 000 metrissä: 1 015 km/h
• Nousuaika 5 000 metriin: 4 min
• Lakikorkeus: 14 600 m
• Lentomatka: 700 km, lisäsäiliöllä 1 250 km