Valmistaja: GAZ 21, Gorky, Neuvostoliitto.

MiG-21-hävittäjää valmistettiin eri versioina 30 vuotta ja lukuisina eri versioina n 13 000 kpl ja se on ollut käytössä ainakin 35 maan ilmavoimissa. Viimeinen tuotantomuunnos oli ”neljännen sukupolven” MiG-21bis, jonka valmistus alkoi vuonna 1976 ja päättyi vuonna 1987, jonka jälkeen konetta valmistettiin vielä Intiassa 1990-luvulle sakka.

Kun Suomen ilmavoimien MiG-21F-koneiden palvelusikä läheni loppuaan 1970-luvun jälkipuoliskolla, valittiin tyypin seuraajaksi Mig-21bis. Valintaa perusteltiin mm. jo olemassa olevalla huolto- ja koulutusjärjestelmällä. Ensimmäiset kaksi konetta (MB-111 ja MB-11¤) saapuivat Rissalaan 21. syyskuuta 1978 ja ensimmäisellä aloitettiin ohjaajien siirtymäkoulutus Karjalan Lennostossa ja toinen lennettiin Halliin koelennettäväksi Koelentueeseen. Loput ensimmäisen hankintaerän koneet toimitettiin kolmessa kuuden koneen erässä, kesä-, heinä- ja syyskuussa 1980. Lentotoiminta käynnistyi hitaasti, koska käytössä oli vain yksi kone, mutta kiihtyi pääsarjan saavuttua. Joulukuussa 1984 päätettiin hankkia lisää koneita ja niitä saatiin kuusi lisää kahdessa erässä helmikuussa 1985 ja heinäkuussa1986. Koneita siirrettiin vuonna 1986 Tiedustelulentolaivueelle Luonetjärvelle korvaamaan sinne aiemmin siirretyt Mig-21F-13-koneet. Samalla käynnistyi modifikaatio tiedusteluversioksi ja palasivat Rissalaan vuonna 1996 kun Tiedustelulentolaivue lopetettiin. Koelentueella Hallissa käytössä jatkuvasti vähintään yksi kone syksyyn 1997 saakka. Tyyppiin tehtiin Suomessa runsaasti muutoksia, mm. alkuperäistä avioniikkaa länsimaalaistettiin, koneisiin asennettiin tutkavaroittimia ja tutkan häirintään tarkoitettuja silpun- ja soihdunheittimiä. Koneita muutettiin myös tiedusteluun ja elektroniseen sodankäyntiin sopiviksi. Viimeinen lento Rissalassa 07.03.1998 MG-138:lla lentäjänä Yrjö Rantamäki. Suomen ilmavoimilla käytössä 26 kpl vuosina 1978 - 1998. Tunnukset MB-111/MG-111, MB-114/MG-114 ja MG-115 - MG-140.

Kuusi konetta menetettiin onnettomuuksissa ja kaksi lentäjää kuoli. MG-111 ja MG-135 ovat Suomen ilmailumuseossa Vantaalla, MG-138 ja MG-136:n nokka ovat Keski-Suomen ilmailumuseossa Tikkakoskella, MG-116 Karhulan ilmailukerhon museossa Kymissä, MG-114 Porissa lentokoneasentajakoulutuskäytössä, MG-118 varastoituna Kauhavalla, MG-127 Kaakkois-Suomen ilmailumuseossa Lappeenrannassa, MG-129 Kuopiossa lentomekaanikkokoulutuksen harjoituskoneena, MG-130 Menkijärven lentokentällä, MG-140 Vesivehmaalla, MG-119 Rissalassa sekä MG-124 ja MG-131 Hallissa muistomerkkeinä ja Karjalan Lennostolla on rekan perävaunuun sijoitettu MG-134:n ohjaamo.

Tekniset tiedot:

• Kone on yksipaikkainen metallirakenteinen jokasään torjuntahävittäjä.
• Moottori: Tumanski R-25-300 -suihkumoottori, työntövoima 4 100 kp, jälkipoltolla 6 850 kp ja ”sotapoltolla” 7 100 kp.
• Aseistus: kaksiputkinen 23 mm:n GSh-23L -tykki, neljä K-13-infrapuna- tai R-3R-tutkahakuista ohjusta.
• Kärkiväli: 7,15 m
• Pituus: 14,82 m (ilman pitot-putkea)
• Korkeus: 4,13 m
• Tyhjäpaino: 5 750 kg
• Lentopaino: 10 240 kg
• Suurin nopeus korkealla: 2,05 Mach (2 200 km/h)
• Lakikorkeus: 18 000m
• Lentomatka: 1 100 km