Valmistaja: MiL, Kazanin helikopteritehdas, Neuvostoliitto.

Vuonna 1961 valmistui MiL-tehtaalta keskiraskaan helikopterin prototyyppi tyyppimerkinnällä V-8. Prototyyppissä oli runsaasti edeltäjänsä MiL Mi-4:n piirteitä ja se oli varustettu yhdellä 2 700 hv:n moottorilla. Tulevat käyttäjät, Aeroflot ja Neuvostoliiton ilmavoimat, vaativat kuitenkin koneeseen kahta (pienempää) moottoria turvallisuussyistä. Kaksimoottorinen prototyyppi suoritti ensilentonsa 17.09.1962 ja koneen sarjavalmistus alkoi vuonna 1965 tyyppimerkinnällä Mi-8v. Ensimmäinen tuotantomuunnos oli nelikulmaisilla matkustamoikkunoilla varustettu matkustajien kuljetukseen tarkoitettu versio Mi-8P. Mi-8T oli kuljetusmuunnos ja siinä oli pyöreät ikkunat. Näiden päämuunnosten lisäksi kopterista kehitettiin lukuisia siviili- ja sotilasmuunnoksia. Vuoteen 1985 mennessä Mi-8:aa oli valmistettu yli 10 000 kpl ja sen sotilasmuunnoksia oli käytössä lähes 40 maan puolustusvoimilla.

Suomen ilmavoimat totesivat 1970-luvun alussa, etteivät tuolloin palveluksessa olleet kolme Mi-4-helikopteria enää riittäneet kasvavan kuljetustarpeen tyydyttämiseen. Tästä syystä päätettiin hankkia neljä Mi-8T-kopteria, joista ensimmäinen (HS-2) saapui 28.05.1973. HS-1 saapui 31.05.1973, HS-3 28.08.1974 ja HS-4 04.09.1974. Vuonna 1978 ostettiin kaksi Mi-8P-versiota ja ne saapuivat 23.12.1978 ja 11.01.1979. Vuonna 1981 hankittiin Rajavartiolaitokselle kolme Mi-8T-kopteria, jotka varusteltiin Ilmavoimien Varikolla ja ne lensivät ilmavoimien tunnuksilla HS-11 - HS-13. HS-12 upposi pakkolaskun jälkeen mereen Kustavissa 13.04.1982 ja sen tilalle hankittiin uusi kone vuonna 1983 (HS-14). Vuonna 1983 Rajavartiolaitoksen koneet saivat siviilitunnukset OH-HVA, OH-HVB ja OH-HVC. Kopteri ei soveltunut Rajavartiolaitoksen käyttöön, joten vuodesta 1988 lähtien ne luovutettiin ilmavoimille. Helikopterit ovat olleet Helikopterilentueessa Utissa lukuun ottamatta yhtä kopteria, jonka pysyvä sijoituspaikka vuodesta 1980 lähtien oli Lapin Lennosto Rovaniemellä. Kopteri on osoittautunut luotettavaksi ja monikäyttöiseksi. Koptereiden varustusta on paranneltu vuosien varrella ja merkittävin ulkoasullinen muutos oli uusimpien koptereiden nokkiin asennettu tutkakupu. Vuonna 1991 oli palveluksesta poistettu jo kaksi vanhinta kopteria ja vuoden 2010 alussa oli palveluksessa enää kaksi Mi-8-kopteria. Vuonna 1997 helikopterit alistettiin Maavoimien alaisuuteen ja ne kuuluvat Utin Jääkärirykmentin Helikopteripataljoonalle.

Ilmavoimilla käytössä kymmenen kappaletta vuodesta 1973 alkaen. Tunnukset HS-1 - HS-6 ja HS-11 - HS-14. Vuoden 2010 alussa kaksi Mi-8-kopteria on vielä palveluskäytössä. HS-1 on Suomen ilmailumuseossa Vantaalla, HS-2 opetuskäytössä Utissa, HS-3 opetuskäytössä Kouvolassa, HS-4 opetuskäytössä Porin tekniikkaopistolla, HS-5 Vesivehmaalla, HS-6 Suomen ilmailumuseossa Vantaalla, HS-11 käytössä Utissa, HS-12 tuhoutui Kustavissa, HS-13 varastoituna Utissa ja HS-14 käytössä Utissa.

Tekniset tiedot:

• Kone on metallirakenteinen keskiraskas helikopteri. Kolmihenkisen miehistön lisäksi voidaan kuljettaa enintään 24 matkustajaa.
• Moottori: kaksi Isotov TV2-117A -suihkumoottoria, teho yhteensä 2 970 hv. 5-lapainen pääroottori ja pyrstöroottori on varustettu sähköisellä jäänpoistolla.
• Pääroottorin halkaisija: 21,19 m
• Pituus: 18,17 m
• Korkeus: 5,65 m
• Tyhjäpaino: 7 300 kg
• Lentopaino: 12 000 kg
• Suurin hyötykuorma: 4 000 kg, ulkopuolisissa ripustimissa 2 500 kg
• Suurin nopeus: 250 km/h, matkanopeus 225 km/h
• Nousunopeus: 9 m/s
• Lakikorkeus normaalikuormalla: 4 500 m
• Lentomatka: 450 km