Valmistaja: Valtion Lentokonetehdas, Suomi.

Ilmavoimat alkoi vuonna 1926 etsiä uutta meritoimintakonetta korvaamaan Hansat. Yhtenä vaihtoehtona ehdotettiin, että Valtion Lentokonetehdas suunnittelisi tähän tarkoitukseen sopivan koneen. Prototyyppi Riponia kevyemmästä ja halvemmasta koneesta tilattiin 30.05.1930 ja tehtaan pääsuunnittelija insinööri K.W.Berger luonnosteli kaksipaikkaisen 2-tasoisen puurakenteisen koneen tyyppimerkinnällä E.30. Koneen esikuvana toimi Westland Wapit. Koneessa hyödynnettiin siipiprofiilissa Sääsken hyväksi todettua aerodynamiikkaa. Prototyyppi Kotka I (KA-144) valmistui neljässä kuukaudessa ja ensilento tapahtui 01.10.1930. Lentäjänä toimi luutnantti Unto Mäkelä.

Moottorin kanssa oli aluksi ongelmia, mutta kone saatiin luovutuskuntoon ilmavoimien kokeilukäyttöön 17.11.1930. Kone täytti asetetut vaatimukset ja tehtaalta tilattiin viiden koneen II-sarja. Laskutelineen tuenta toteutettiin uudelleen, nokkaa pidennettiin puolella metrillä paremman painopisteen saavuttamiseksi ja yläsiipiin asennettiin solasiivekkeet hidaslento-ominaisuuksein parantamiseksi. Ensimmäinen sarjakone valmistui 09.05.1931. Sarjan rakentamisen aikana koneeseen tehtiin muutamia muutoksia ja sarjan viimeisessä koneessa oli uusi siipi Riponin siipiprofiilin mukaisin pyöristetyin kärjin. Molempiin tasoihin tuli myös siivekkeet. Moottoriongelmien ratkaisemiseksi kahteen koneeseen asennettiin 575 hv:n Pratt & Whitney R-1690 B Hornet -tähtimoottori, mutta ne korvattiin 1934 alaken Wright Cyclone R-1820 E -tähtimoottoreilla. I-sarjan KA-140-koneeseen moottoria ei vaihdettu. 04.06.1938 kotkat määrättiin muutettaviksi maakoneiksi seuraavan peruskorjauksen yhteydessä. KA-149 poikkesi muista sarjan koneista moottorin ns. Townend-renkaan, pyörien muotosuojuksien sekä erilaisen siipiprofiilin ansiosta ja sai siksi tyyppimerkinnän VLE.31.

Koneet palvelivat aluksi Santahaminan Merilentoasemalla. Vuonna 1932 koneet siirrettiin Viipuriin 1. Erilliselle Merilentolaivueelle ja Sortavalaan 2. Erilliselle Merilentolaivueelle. 15.07.1933 Sortavalan Er.MLL:stä tuli Lentoasema 3 ja vuoden 1934 maaliskuusta alkaen Kotkat siirrettiin sen Lentolaivue 38:lle. Vuoden 1938 alussa tehdyn organisaatiomuutoksen myötä Kotkat siirrettiin Lentorykmentti 1:een. Talvisodan syttyessä LentoR 1:ssä oli kolme, LentoR 2:ssa ja LentoR 4:ssa yksi Kotka. Konetyyppi oli sotatoimikäyttöön jo vanhentunut ja toimikin lähinnä maali- ja maalinhinauskoneena. Jatkosodassa käyttötarkoitus pysyi samana harjoituskoneena toimimisen lisäksi. Käyttäjiä olivat edellä mainittujen Lentorykmenttien lisäksi T-LLv 17, LeLv 34 ja T-LLv 35. Ilmavoimilla käytössä 6 kappaletta (1 kpl Kotka I ja 5 kpl Kotka II) vuosina 1930 - 1945. Viimeinen lento 26.02.1945 Siikakankaalta Kauhavalle (KA-148). Tunnukset KA-144 - KA-149.

Tekniset tiedot:

• Kone oli kaksipaikkainen puurakenteinen meritoiminta- ja kevyt pommikone.
• Moottori: alun perin Gnome & Rhone Jupiter IV -tähtimoottori, teho 420 hv; vuodesta 1936 lähtien Wright Cyclone R-1820 E -tähtimoottori, teho 420 hv.
• Aseistus: 7,7 mm Vickers-ohjaajakonekivääri (500 patruunaa) ja tähystäjällä yksi tai kaksi 7,7 mm Lewis-konekivääriä (8x97 patruunaa), runkoripustimissa 300 kg pommeja (3 x 100 kg tai 6 x 50 kg).
• Kärkiväli: 12.7 m
• Pituus: 10,25 m (9,7 m)
• Korkeus: 3,8 m (3,55 m)
• Siipipinta-ala: 50 m2
• Tyhjäpaino: 1 580 kg (1 380 kg)
• Lentopaino: 2 380 kg
• Suurin nopeus Cyclone-moottorilla 3 000 m korkeudessa: 225 km/h, matkanopeus 160 km/h
• Nousuaika 1 280 metriin: 6 min
• Lakikorkeus: 5 600 m (7 000 m)
• Lentoaika: 4 h
• Lentomatka: 650 km
• Tiedot vesikoneesta ja suluissa maakoneesta.